MAAHIAISISTA
Maahiaiset ovat merkillistä erämaankansaa, arkoja metsien lapsia niinkuin lappalaisetkin. Ne eivät viihdy siellä, missä elämä on poikennut vanhoilta hiljaisilta poluiltaan ja vaeltaa pauhaten leveitä teitä, niitä ei miellytä olo niillä mailla, missä ihmiset myötäänsä rehkivät, raatavat ja kokoovat yhä enemmän aittaansa, ennättämättä milloinkaan pysähtyä hengähtämään ja muistelemaan menneitä aikoja; missä ihmiset ahertavat vain kuin tulessa, kaatavat kaikki nurin, myllertävät maat ja mannut kuin äkäpäissään, raastavat piiloisimmatkin metsäjärvet ja jokirannat, ja hyökkäävät kuin raivoissaan kaukaisimpaankin korpeen, kaataen komeimmatkin metsät surkeiksi haaskioiksi ja surullisiksi erämaan kalmistoiksi. Pois on lapinsuku kauhuissaan paennut tällaisilta seuduilta — ja maahiaiskansa on seurannut jäljessä.
Sillä maahiaiskansa viihtyy vain sellaisilla mailla, missä vielä elää vanhankansan henki, missä korvet ovat kirveen käymättömät, missä vanha erämies kiveliöiden virkateitä vielä astelee kuin pyhiä polkuja sekä tuntee metsänväen ja sen tavat ja taipumukset, ei laita asentoaan kielletylle paikalle eikä rupea yönuotiolle kysymättä haltijoilta lupaa.
Mutta kaikkein mieluimmin oleskelee maahiainen lappalaisten tunturimailla ja hiekkatievoilla. Se rakastaa, niinkuin lappalainenkin, suuria hiljaisia erämaita ja rannattomia autioita tuntureita.
Vaikka maahiaiset ovat arkaa metsänväkeä, ovat he silti samaa Aatamin lähtöä kuin maailman muukin ihmissuku. Metsäläiskansaahan ovat lappalaisetkin, mutta yhtähyvin ovat he Aatamin lapsia, vaikka kyllä ilkeät lantalaiset väittävät vanhoilta kuulleensa, etteivät he olisi Aatamin suoria rintaperillisiä, vaan olisivat saaneet alkunsa Ruotsin kuninkaan tyttärestä, joka rikollisuutensa takia heitettiin tyrmään ja annettiin vain koira toveriksi.
Tyrmässä sai tytär kaksi lasta, jotka sitten karkoitettiin Lapin kiveliöihin, ja niistä saivat lappalaiset alkunsa. Siksi he laukkovatkin metsiä kuin koirat ja käyvät koreissa parseeleissa kuin kuninkaantyttäret. Tämä nyt lienee vain ilkeää lantalaisjuttua, mutta maahiaiset ainakin polveutuvat suoraan paratiisin perheestä. Aatami ja Eeva kun saivat paljon lapsia salapuolisin, Jumalan tietämättä, niin he peloissaan piilottivat osan kuoppaan maan alle, koska kuulivat Jumalan käyskentelevän paratiisin puistoissa. Jumala tuli, katsoi piilottamattomia sikiöitä ja kysyi Eevalta:
— Ovatko tässä kaikki lapsesi?
— Ovat, valehteli Eeva.
Kaikkitietäväinen asteli kuitenkin pienokaisten piilopaikalle, mutta ei vetänyt heitä sieltä esiin, vaan tuomitsi pikku-rääpykset ikuisesti asumaan maan alla.
— Sillä mitä sinä olet kätkenyt Jumalan silmäin edestä, sen pitää oleman kätkettynä myös ihmisten silmäin edestä, sanoi Jumala Eevalle.