"… koska olet rakentanut navetan meijän pirtin päälle, niin että kaikki lanta ja likavesi tippuu pöyälle ja maitopunkkeihin." Näin maahiainen ankarana uhkaa ja toruu.
Sellaiselle onnettomalle paikalle oli ennen sattunut Palon navetta Enontekiön Vuontisjärvellä sekä Ketomellan navetta Ounasjoen latvoilla. Eivät saaneet elukat rauhaa, vaan joka vuosi tuli aina joku lehmä turmioon. Mutta kun navetta siirrettiin toiselle sijalle, katosi kova onni.
Eivät pidä maahiaiset myöskään siitä, että epämieluiset, kiroilijat taikka muuten huonot ihmiset asettuvat yönuotiolle heidän asuntonsa kohdalle. Keskitalon Tuomaankin, joka Ullatievaan yöpyi, ajoi maahiaisukko pois ja kiskoi hänen poronsa hihnoista puuhun, niin että takajalat vain maata tapailivat. Samoin kävi Ajangin Antille Turtolassa. Tuli äijä nuotiolle ja ärjäisi:
— Mene pois siitä heti! Häirittet meijän juhlanpitoa, koska olet ollut menheenä yönä tyttärissä.
Toisinaan taas ilmestyvät kauniit maahiaistyttäret metsämiesten yönuotiolle, laulavat ja joikaavat heleästi ja houkuttelevat miehiä sulhasikseen. Näkkälän Hukka-Salkkokin on monet kerrat Norjan rajoilla, Paalloivissa, yöpyessään nähnyt maahiaistyttäriä. Joskus vanhat maahiaismuoritkin tulevat ilkikureissaan kiusoittelemaan nuotiolla nukkujaa. Vasaran Anttikin kerran Haisujupukassa yöhonkaa hakatessaan kuuli toisenkin hakkauksen etempää vuoman takaa sekä huudon: "Tule yhelle yösijalle!" Antti ei kuitenkaan mennyt, vaan hakkasi oman honkansa ja asettui sen viereen nukkumaan. Mutta pian ilmestyi vanha muori toiselle puolelle nuotiopuuta maata reiskottelemaan, eikä lähtenyt pois, vaikka Antti monet kerrat karjaisi: "Mene pois siitä!" Muori irvisteli vain ilkeästi, iski silmää ja maata rengotti. Viimein sieppasi Antti suuren peurapyssynsä ja pamautti akkaa, niin että "astia" pölähti. Kiljaisi muori vain ja laukkasi vaaraan. Mutta pian tuli ukollekin lähtö. Alkoi näet kuulua vaarasta kauhea elämä, ja koko maahiaiskansa tuli sieltä, niin että kova tohina vain kuului. Antti otti jalat alleen ja alkoi päästellä kuin peto pitkin öisiä erämaita. Suoraa päätä paukaisi hän Kerpuajokeenkin, ja siinä jo muuan takaa-ajaja tapasi takinkauluksesta, mutta Antti purautti takin selästään ja itse roikaisi toiselle rannalle, niin päästen vainoojistaan.
Mutta siivoille erämiehille antaa maahiainen rauhan, vieläpä heitä avustaakin metsänkäynnissä ja porojen paimentamisessa, antaen merkkejä ja varoituksia, jos vain vaara on uhkaamassa. Ja vielä avuliaampi ja suopeampi on maahiainen niille ukoille, jotka muistavat yönuotiolle asettuessaan vanhojen tavalla pyytää:
— Maahiainen, maanalainen, maata pyyän maatakseni, mutta en iäkseni.
Niin Turtolan Matinlompolonkin Pekka-vaaria, joka Apinavaaran vanhassa kodassa vietti yötä, käyttivät maahiaiset kotonaan, jossa juuri vietettiin vanhan elatusmuorin kraviaisia.
Maahiaiset ovat näet kuoleman vallan alaisia niinkuin muutkin Aatamin jälkeläiset, ja samoin he myöskin vaimosta syntyvät, kasvavat ja varttuvat maahiaiskansalaisiksi. Lapsensakin he kastavat, mutta eivät tee pyhää ristinmerkkiä heidän rintaansa. He viettävät keskenään häitä, peijaisia ja muita pitoja niinkuin maanpäällisetkin. Mutta yläilmaisten serkkujensa kanssa he eivät monesti seurustele.
Mutta on joskus tapahtunut, että maan päältä on etsitty apua lapsivuoteessa olevalle maahiaisvaimolle. Turtolan Matinlompoloon tulla touhotti kerran maahiaisukko kovalla kiireellä ja huusi muorille: