Mutta seuraavana kesänä ei muori enää kadonnut tunturiin.
SAIWO JA KALTIO
Yhtä ihmeellinen kuin on Lapin maakamara salaperäisine maahiaisineen ja Stalloineen, pelottavine tunturihaltijoineen ja haltijatievoineen, monine seitapaikkoineen ja kummittelevine aarrekätköineen, yhtä ihmeellisiä ovat Lapin lukuisat vedet, järvet, lompolot ja kaltiot. Niissäkin asustaa vielä vanhalappi.
Kaikkein merkillisimpiä Lapin vesistä ovat saivot ja saivojärvet, sellaiset ihmeelliset järvet, joita saattaa olla ainoastaan Lapissa, ihmeitten maassa.
Oikeita täydellisiä saivoja ovat semmoiset umpinaiset tunturi- ja vuomajärvet, joista ei johdu minkäänlaista jokea ulos, ja joihin ei laske mitään jokea. Maan uumenista vain kumpuaa niihin alituisesti maanalainen vesi, virraten taas toisia teitä pois maan alaisin puolin. Ne ovat tavattoman syviä ja kirkasvetisiä, sillä vaikka saivovesi työntyykin maan mustista pimennoista ja syvänteistä, on sillä kuitenkin ihmeellinen kuulakka kirkkaus, kun se nousee maanpäällisiin valoihin, eikä siinä ole minkäänlaista maavesien sekoitusta eikä pilausta. Useasti on saivossa hyvin korkeat ja jyrkät rannat, niinkuin Rumassajärvessä, Salmijärven seuduilla Muoniossa. Rumajärvi onkin merkillisimpiä saivoja: toisinaan on siinä vettä monta syltä, mutta toisinaan taas vesi katoaa, niin että paikoin pohja näkyy. Mutta pohjoispää on niin syvä, että lieneekö siinä pohjaa ollenkaan.
Saivoiksi sanotaan myöskin pieniä, kirkasvetisiä, jyrkkärantaisia tunturi- ja vaarajärviä, joita kapeat salmet taikka pikku joet yhdistävät muuhun vesistöön. Niitä on Lapissa kaikkialla. Pöyrisjärven pohjoisrannalla on pari pientä saivoa, Mustasaivo ja Palosaivo, sekä Törmisvaaran seuduissa Norjan rajoilla Kaamuksensaivo ja Surkimo; Sitshajaurin tienoilla on Kuossasaivo. Ylimuonion takamailla Kajankitievoilla, Taapurivuoren vierellä, on korkearantainen saivo, Muoriksi sanottu, ja siitä laskee pikku puronen Akkaan, josta lähtee isompi joki. Kaikkein komeimpia on pieni Pakasaivo Pakajärven eteläpuolella Muoniossa. Kymmeniin metreihin kohoavat pahtaseinät ympäröivät saivon pohjukkaa ja korkeiden hiekkatievojen välitse se kapeana yhtyy Pakajokeen. Mutta tätäkin mahtavampi on Äkäsjoensaivo, Äkäsjoen juoksulla yläpuolella Äkäslompoloa. Se on semmoinen vesi, etteivät kaikki uskalla mennä sitä katsomaankaan, eivät heikkoveriset ainakaan: siinä ovat näet niin kauhistavat pahtaseinät. Toisella puolella on korkea Kirkkopahta, toisella hirveä Hammaspahta, ja ylpeiden kallioseinien välitse juoksee saivosta kapea väylä Äkäsjokeen. Niin kirkas on saivon vesi, että kalatkin näkyvät niin syvältä, ettei niitä ylettyisi iskemään, vaikka olisi kuinka pitkä arina. Saivon syvyyttä ei tiedä kukaan, eikä sitä uskalla ruveta mittaamaankaan. Äkäslompolon Heikki-vainaja kerran yritti mitata laskien nuoraa monta syltä, eikä tavannut pohjaa. Mutta silloin tuli haltija sanomaan Heikille:
— Jos vielä toisen kerran tulet mittaamaan, niin tulet itse perässä.
Kaloilla on saivoissa hyvä elämä, niissä kun on niin hohtavan puhdas vesi ja suotuisa pohja. Tunturiseutujen saivoissa ovat kalat niin lihavia ja rasvaisia, ettei missään maavesissä ole sellaista viljaa; siiatkin ovat niin suuria kuin taimenet, ja Pakasaivossa elää rautukin.
Entisaikaan oli joka lappalaisella oma saivonsa, josta hän kävi kalaa pyytämässä, ja saivon rannalla seisoi useinkin palvoskivi. Niin oli Prokseilla pikku saivo asuntopaikkansa kohdalla Pöyrisjoen itäpuolella; Pöyrisjärven Mustasaivo ja Palosaivo palvoskivineen olivat taas Pöyrisjärven lappalaisten omia. Proksin saivo oli niin haltiakas, ettei se antanut kaloja kelle tahansa. Oli vain yksi mies, joka siitä osasi ottaa viljan. Pakasaivo taas oli Suikkien oma, ja sitä sanottiinkin "Suikkilaisten helvetiksi".
Sitten on Lapissa vielä saivojärviäkin, suuriakin tunturien piirittämiä järviä, joiden vesi on niin kirkasta, että pohja näkyy monen sylen syvyydestä. Nekin saavat suuren kirkkautensa maanalaisista hetteistä ja pohjakaltioista, joista saivovesi kohoaa. Saivojärvet ovatkin usein "kaksipohjaisia". Itse järvi on jo kymmenien sylien syvyinen, eikä alahaisen pimentopohjan syvyyttä ole kukaan kuolevainen voinut mitata. Kukaan ei tiedä, mihin maanalaiset saivovedet johtavat juoksunsa.