Sellaisia ihmelähteitä on Santsinlähde Enontekiön Peltovuoman lähimailla, neljänneksen matkan kylästä pohjoiseen. Kaltio on koko seutulaisten parannuspaikka, Betesda, johon paikkakunnan sairaita saatellaan saamaan parannustaan. Varsinkin kaikenlaisiin tarttumuksiin, rupiin ja vammoihin sekä maasta että vedestä hinkautuneisiin rohtumiin on lähteen vedessä parantava voima. Pitää vain pistäytyä kolme kertaa kaltiossa, peseytyä siinä ja joka kerta kyykistyä umpisukkeloon. Mutta ilmaiseksi ei saivoveden haltijoilta saa pyytää veden voimaa, vaan lopuksi on heitettävä lähteeseen joku rahalantti, nappi taikka muu pikku esine uhriksi ja korvaukseksi sekä sanottava:
— Ve'en uhri ja sairaan terveys!
Siitä vasta antaa kaltion vesi parantavan voimansa. Maitoruvessa käytetään lasta lähteessä, piirrellään neulalla ja neula heitetään veteen ja sanotaan:
— Menköön neulan matkassa tauti sinne!
Lakson Mikko, paikkakunnan paras parantelija ja vammojen sekä maan pyörryttäjä, oli aikoinaan kuin Santsin ylilääkäri. Hän käytti aina potilaansa kaltiolla, kolmesti ne siellä valoi ja painoi sukelluksiin, niin etteivät hiuksetkaan näkyneet, ja heitti heidän puolestaan uhrit veteen.
Samanlainen parantava uhrikaltio on myöskin Poikkijärven eli Mojotien kaltio, kaunis, kolmi-, nelimetrinen maansilmä Ounastunturin juurella, Ounasjärven etelärannalla, vastapäätä Hetan kirkonkylää. Sinne hettalaiset saattelevat tarttumatautisiaan, pesevät ja käyttävät upposalla ja heittävät maksuksi neulan sekä uskovat, että neulanen lähteessä pistelee tautia, jolloin sen pakostakin on poistuttava sairaasta.
Kuttaisen kylällä, joka on korkealla Muonionjoen päällä Palojoensuusta pari penikulmaa ylöskäsin, on Kurkionniskan lähellä, joen pohjoisrannalla, niinikään oma Betesdan lammikkonsa, Rovannenän alustakaltio. Lähdettä sanotaan myös Noitakaltioksi, ja on se kymmenkunta metriä leveä, kirkas, ruostevesinen hete korkean, jokea kohden juoksevan hiekkatievan päättymillä. Keskellä kaltiota on sammaltunut pikku saari, johon rannalta vie porraspuu. Sitä myöten astuvat tietäjät potilaineen saarelle parantamistyötänsä toimittamaan. Kuttaisen Noitakaltio on huomattu hyvin terveelliseksi; jo vanhat ihmiset ovat tutkineet sen lääkekaltioksi, kun siitä vielä ojakin virtaa länttä kohden. Lähteellä käyvät suomalaiset, Ruotsin Kuttaisen kylä, lappalaiset ja kaikki lähimailla asuvaiset. Sinne saatellaan silmäkipeitä, vamman saaneita, rokko- ja rupitautisia, pitaalisia ja kaikkia, joita ahdistaa mikä tahansa ulkonainen tuska. Kaltiossa sairas pestään, upotetaan hänet siihen, painellaan sammalilla ja luetaan parannussanoja. Lopuksi heitetään veteen rahaa taikka muuta "rauvanpuolta", sillä jos ei sitä tee, eivät luvut eivätkä välikappaleet auta mitään. Mutta jos kaikki toimitetaan niinkuin asia vaatii, lähtee kaltiosta varma apu. Iskon Fiinakin Kuttaisesta, joka oli pureskellut putkentyveä ja saanut siitä maan tartunnan suuhunsa, niin että löi lopulta koko naamankin rupeen, meni Noitakaltiolle, pesi ja pyyhki sammalilla kasvonsa ja ruumiinsa sekä antoi kaltionhaltijalle uhrin. Hetipä myös rupesi maantartunta pyörtämään ja tuskat loppuivat.
Samoilla tunturimailla, Ruotsin puolella, Kaaressuvannon kirkonkylän vierellä, on seutukunnan kuulu Hilkukaltio, kuohuva lähde, jonka pohjasta alituisesti kylmä vesi kumpuaa. Tämä hete on etupäässä silmätautisten parannuspaikka. Sen viileällä vedellä on tunturien savuisten kotien kansa jo vanhastaan käynyt kipeitä, vettävaluvia silmiään huuhtelemassa, ja yhtä ahkerasti Hilkulla vieläkin käydään. Muuankin lapinäijä pystytti kotansa kaltion äärelle, asusti siinä koko kesän, käyden joka päivä parannuspesulla ja antaen uhrinsa vedenisännälle. — Samanlainen parannuskaltio on Luspavaaralla Nunastunturin nenällä, yläpuolella kaunista Kelottijärveä, Kelottijärven talon tienoilla. Siitäkin etsitään apua maan aiheuttamille raville, ja kolme kertaa pitää siinäkin käydä umpisukkelossa ja sitten heittää uhrit sijaan.
Yhä vieläkin korkeammalla tunturimaissa, jo Könkämäenon päällä, vielä Vittangista pohjoiseen, on Suppimuotkan kaltio. Se on lähellä Suppijärveä, Suppivaaran juurella, vain pieni kirkas silmä, ympyriäinen kuin muuripata. Tämä aution puuttoman erämaan kirkas saivosilmä on havaittu erinomaiseksi parannuskaltioksi. Lähteen pohjaan, jonka hiekkakin on kirkasta kuin kristalli, on pudotettu valkea kivi paikan merkiksi, ja kaltion äärellä on kivipaasia kuin vartavastisina istuimina. Vieritse kulkeekin seudun kalamiesten polku, ja retkillään istahtavat kalanpyytäjät kaltion kiville levähtämään ja ryyppimään kirkasta saivovettä. Suppimuotkan kaltion vettä ei näet käytetä ulkonaisiin pesuihin, eikä siihen potilaita paineta upposalle, vaan vettä juodaan, joten sen voima vaikuttaa sisällisesti.
Ja se vaikuttaakin. Kun Siikavuopion Johan-Petteri ukkokin kulautteli sitä sairauteensa, tuli hän pian terveeksi; samoin sai myös Matias-vainaja, Johan Petterin isä, sen voimalla terveytensä takaisin. Kaltion vesi onkin niin parantavaa ja niin terveellistä, että kaikista viisaimmankin tohtorin kuulemma häätyy tunnustaa se mahdottoman voimalliseksi. Puoli tuntia sitä nautittua sen merkillinen vaikutus jo alkaa tuntua.