Kuolinsijalta siirretään vainaja vähän alemmaksi ovipuoleen lattialle tuoduille puhtaille oljille, pesurikoille. Siinä kaksi tai kolmekin pesijää hänet puhdistaa tämänilmaisista lioista. Yksi valaa vettä kauhalla, toinen pesee muilalla (saippualla) ja rätillä tai vastalla, kolmas on apumiehenä liikuttelemassa pestävää. Likaisena ei kuollutta saa haudata. Sillä millaisena vainaja täältä lähetetään tuonelaan, semmoisena pitää hänen siellä esiintyä. Jos pannaan matkaan likaisissa vaatteissa ja pesemättä, otetaan hänet siellä semmoisena vastaan ja pannaan seisomaan pohjoisveräjän korvaan, mikä on emäpohjoista kohti tuonelassa, ja siinä seisotetaan kunnes puhdistuu ja vaikenee. Jos vainajalla on tummaa vaatetta päällä, niin saa seisoa siksi kunnes ilma valkaisee.
Pesijöinä käytetään vanhoja ihmisiä, miehet pesevät miehiä, naiset naisia. Näitä samoja rohkealuontoisia henkilöitä käydään aina kyläkunnasta noutamassa heti, kun kuolema on tapahtunut. [Vuonnisessa on vanhoja ruumiinpesijä-naisia: Jarassiman leski, Triihvon leski ja Petrin leski, sekä miehiä: Soavan Iivana, yli 80-vuotias haudankaivaja. Iivana Lehtonen ja Jyrki-pokoiniekka ovat jo kuolleet.] Mutta jos vainaja jo eläessään on pyytänyt jotakuta tuttavaansa ruumiinsa pesijäksi, on pyydetyn se sitten myös tehtävä. Monet henkilöt ovat niin heikkoluontoisia, etteivät uskalla ryhtyä kuollutta käsittelemään, varajavat "pölästymistä" ja kalman tartuntaa. Peseminen toimitetaan ennenkuin ruumis ehtii jäykistyä, jotta se paremmin sujuu suoraksi ja paremmin saadaan vaatteet päälle pujotelluksi. Jalat ja kädet sidotaan, jotta ne jäykistyisivät asemiinsa, mutta sitten arkkuun asetettaessa ne jälleen päästetään irti. Kolme henkilöä pitäisi ihmisen "pessä ilmah, kolme kalmah", sitten hänen olisi helppo päästä Tuonelanjoen poikki. Ne pestyt ovat nimittäin pesijäänsä auttamassa vaikealla jokimatkalla.
Kuollutta pestäessä itketään pesuvirttä. Sanalta eli eäneltä itketään eikä kyyneleltä. Omaiset itkevät, jos osannevat ja kykenevät. Jos esim. isä-vainajaa pestään, valittelee tytär:
"Valkoalkoa valkeijen valtajoutshenuisien vallallisiks valkie hyväseni, jotta ei valkuolentasien vaivasissa valkeijen ilmojen peältä vallan puutuis valkeih syntysih.
Kaunisselkoa kaunehien karjalintusien kajollisiks kaunis hyväseni, jotta ei likojen kaihosissa koaloaltais kaunehien ilmojen peältä kaunehih syntysih.
Eikö valkie hyväseni vallan ensimäisinä kevätvarreksuisina valkiena valtajoutshenuisena vallan koalelis vallan ensimäisih valvatusvanapaikkasih. Mie hotj, vaimala vartuoni, niistä hänen valkehuisie vallan silmittelisin.
Niin jäin, vaimala vartuoni, vallan armottomiks valkeijen ilmojen peällä vallaiksentelomah, kun valkie Spoassusen valkien hyväseni valkevuot vaivutteli peällä valkeijen ilmasien.
Eikö armas hyväseni armahina aunaotuksina aijan koalelis aijan ensimäisinä kevätarveksuisina, kun annahan Spoassusen aunaotuksiset alta armahien ilmasien aijan koaleloo.
Mie kun, ankeh vartuoni, armahien ilmasien peällä armottomina aijan koalelen, mie aunaotus-artteliloista armahan hyväseni armahuisie aijan silmittelen, hotj niillä aikasin kevät-arveksuisina. Toivelisin, jotta armahan hyväseni armahuot aijan koaleli näillä puolin armahie ilmasie.
Voi, sukie hyväseni, suimun ensimäisinä kevätsulasina suoreina somerolintusina suimun koalella suimun ensimäisih sulapaikkasih. Mie, surento vartuoni, hotj niistä siun sulavuisies suimun silmittelisin, hotj niillä aikasin kuin jäin aivan armottomiks sukeijen ilmojen peällä suimun koalelomah.