Jyvöälahdessakin on kaksi hautausmaata; ne ovat aivan lähekkäin keskellä kylää korkealla kankaalla järven rannalla. Kalmiston suojana un komea kangasmännikkö, suoria, oikein paksuja silomäntyjä. Aivan kalmiston laidassa on erisuuntaisia taloja.
Hämeenkylän kalmistokin on järven rannalla, kylän reunassa; se kasvaa nuorta männikköä.
Vuokkiniemen kalmisto on keskellä kylää korkealla kuusia ja mäntyjä kasvavalla kummulla.
Pirttilahdessa on keskellä kylää vähän matkan päässä järvestä kaunis kalmisto, joka kasvaa isoa, komeaa mäntymetsää.
Latvajärven kalmisto sijaitsee tuuheassa kalmistosaaressa — täällä on Miihkali Arhippaisen hauta ja hautapatsas, — samoin Vuokinsalmen kalmisto. Hieta- ja Kuivajärven yhteinen kalmalehto on saarella Vuokinjärvessä, Suomen ja Venäjän rajalla, — raja käy halki hautasaaren. Saarella on myöskin Akonlahden ja Sappuvaaran kalmisto. Venehjärven kalmisto taas on pitkän niemen laajahkossa kärjessä komealla männikkökummulla. Kalmistoon voidaan mennä joko veneellä soutaen taikka maisin kävellen niemenkaulan kapeaa pitkää hiekkasärkkää. Niskajärven kalmalehto, tuuhea tumma ikikuusikko vanhoine hautakammioineen, on pienen Niskajärven rannalla aivan lähellä ihmisasuntoja. Mutta Pienen Lapukan pieni kalmakenttä on kaksitaloisen kyläaukeaman laidassa metsän reunassa männikkökankaalla pellon aidan takana. Siihen haudataan myöskin muutaman virstan päässä olevan Suuren Lapukan vainajat.
Papin siunaamassa hautausmaan mullassa on joka suvulla oma paikkansa, johon se hautaa kuolleensa. Toisilla on toinen kolkka, toisilla toinen, toisilla taas on sijansa keskimailla, riippuen siitä, mihin kukin on ensiksi alkanut vainajiaan sijoittaa. Niinpä on Vuonnisen hautausmaalla suurella Malisten suvulla lepopaikkansa kirkon puoleisen laidan suuresta veräjästä mentäessä oikealla pohjoisreunassa, koilliskolkassa, ja Lehtosten niinikään isolla sukukunnalla on osansa Malisten rajalla Ruokovaaran puolella, luodekolkassa kujaveräjillä, mistä Tshärkkelän laksove kulkee. Pohutannoit — Bogdanovit — lepäävät koillislaidalla suurveräjillä Malisten eteläpuolella, ja näiden rinnalta, keskeltä kalmistoa on Kossisten pätinäkunta ottanut paikkansa. Viimeksimainittujen naapureina, Lehtosten eteläpuolella, lepäävät Ahoset, joiden vieressä kalmiston laidalla papilla on joku vainajansa. Ahosten eteläpuolella, luodelaidalla, on Tervosien haudat ja heidän tovereinaan kalmiston suvireunalla Korkkosien vainajat, Holoraisten suvulla on leposijansa Korkkosten koillispuolella ja Kielöväisillä Holoraisten ja Pohutannoiden välissä koillisreunalla, suuren veräjän vasemmalla puolella. — Jokainen haluaa tulla omalle alueelleen haudatuksi, omien isiensä ja äitiensä viereen, oman heimokuntansa seuraan. Mutta kun tytär menee miehelään, haudataan hänet kuoltuaan miehensä suvun kalmistoon. Lapset ja nuoret haudataan kalmistosijan keskipuolille, vanhemmat, taas ikäänkuin turvan ja suojan antajiksi laitamaille.
Jos syrjäisiä vierasuskolaisia sattuu seudulla kuolemaan, voidaan heidät haudata kalmistoon, mutta laitapuoleen, ristimättömien kalmismaahan — Vuonnisen kalmistossa luodelaidalla. Useasti heidät mullataan kokonaan kalmiston ulkopuolelle siunaamattomaan maahan.
Jos joku sattuu kuolemaan metsään, kun ollaan "kasenajossa" taikka heinäniityllä, taikka jos muuten metsätaipaleella kaukana kotoa sattuu surma kohtaamaan, haudataan kuolija surmapaikalleen, "se kun on siihen katsonut kalmismoan itshelleh". Ja lisäksi "sakona kieltää", ei anna muualle kulottaa. Tehdään vain arkku metsässä, siihen pannaan vainaja vaatteineen ja peitetään maan multiin. Lisäksi pannaan risti ohikulkijalle kalmanpaikkaa osoittamaan. Siitä sivuitse sattuessa ristii kulkija silmänsä sekä "prostiutuu", jottei kalma hinkautuisi peloittavalta paikalta. Kun sukulaiset osuvat paikalle, taittavat he oksan, jolla lakaisevat hautakumpua, ja heittävät sen sitten haudalle. Jos joku sattuu kuolemaan metsäpirtille, haudataan hänet pirtin lähimaille ja risti pystytetään paikalle. Metsään sortuneen kovaa kohtaloa valitetaan itkuvirressä:
"Kaunehien katajikkometshäsien seämillä [sydämillä] kavoksenteli kajon yksinäh kauneijen ilmojen peältä.
Ei ollun kenenkänä kallehuisie katshahtelomassa kaunehien ilmojen peältä kajon puuvunta-aikasina.