Kumeijen kuusikkometshäsien seämillä kujin puuvuksenteli kujin yksinäh kuulu ilmojen peältä.
Ei asnin kenenkänä kukkahuisie niillä aikasin, kun kuulu ilmojen peältä kujin puuvuksenteli. Jos ois min kujilliset oltu kurjaset kujin alenneltavaisina, ei ollut kenenkänä kukkahuisie vassen kujin puolennella.
Ohtojen polettavien orpo-metsäsien seämillä oimun aleneksenteli peältä orheijen ilmasien oimun yksinäh.
Ei asnin kenenkänä omusie orheijen ilmojen peältä oimun puuvunta-aikasina oimun silmittelömäh."
Veteen hukkunut, metsäjärvellä taikka tukkijoella surmansa tavannut, haudataan myös metsään, rantaan sen paikan luo, josta hänet on löydetty. Hänet lasketaan vaatteineen arkkuun ja peitetään multiin; mullille pystytetään risti. Omaan kotirantaan hukkunut haudataan kalmistoon. Veteen hukkunutta itketään:
"Ei asnin valkeijen ilmojen peällä vaivuksennella valkeijen ilmojen peältä.
Vakavih valtavetysih valkie Spoassusen' hänen valkevuot vaivutteli valkeijen ilmojen peältä.
Ei asnin kenenkänä valkehuisie vassen minkänä vallallisie vaivasie valitella.
Ankaroih oaltovetysih piti armahien ilmavien peältä alennella.
Ei asnin armahalta Spoassuselta niitä avosie [osia, kohtaloita], jotta olis armahien ilmojen peällä aleneksennellun armahien ilmojen peältä.