* * * * *
Anttoska eli täydellisemmin madam Anttonen, suutarimestarin vaimo Keski-Mesanskoilta oli ruohoräädyssä ostelemassa kurkkuja. Ketterällä kielellään hän häikäilemättä lasketteli murrettua, suomenvoittoista venättänsä.
— Mitä maksaa kymmenikkö? — tiedusteli hän.
— Kakstoista kopekkaa, madam, — vastasi lakkiansa nostaen lihava "ruohomies", pitkä, harmaa parta leuassa ja epäiltävän valkoinen, aina rinnalle ulottuva esiliina edessä.
— Oletkos sinä mieltä vailla, vai?
— Nikák njets! (En suinkaan!) — vastasi myöjä tyyneesti. — Kakstoista kopekkaa justiin.
— Eihän siinä ole järkeä eikä mitään.
— Järki siinä on täydelleen.
— Kymmenen saat suurimmista.
— En voi. Jeibohu en voi.