— Onko se suomalainen vanki? — kysäisi hän.
Sotamies ei ollut kuulevinaankaan.
— Etkös sinä kuule, mitä sulta kysytään? — tiuskaisi matami. — Onko se suomalainen vanki?
— Ei saa puhutella vahtimiestä, — tokaisi sotamies yrmeästi.
— No kielikö sinulta lakeen kuivais, tolvana, jos vastaisit?
Jotain myhäyksen tapaista elähti miehen juroilla kasvoilla.
— Suomalainen on, — mörähti hän. — Mene tiehes!
Anttoska palasi matami Kaulion ja korinsa luokse.
— Johan mie arvasin, — puheli hän, — Suomalainen se on. Voi sentää tätäkii asiaa: rauvoiss' ja rautalukkoloihe takan' olj elläissää, ja rautaisess' vaunuss' lukon takan' ja sotamies peräss' viel' hautaanki viijää. Pelkääköhä ne pakanat, että hää heilt' vieläkii karkais?
— No äläst muuta virka! Kepeät mullat sille raukalle! Pääshän vaivoistah viimmenkih.