— Palttua minä antaisin näille Egyptin lihapadoille. Pääsis kerran vielä sinne oikein olemaan ja elämään! Aatteles: uutisleipää ja vasta kirnuttua voita!
— Ettäs sanot!
— Ja viilipyttyä!
— Älä, veikkonen, puhukaan; ihan tulee vettä suuhun.
— Vaikk' on kaviaaria ja Marsalaa.
— Vaikka.
— Ja ihan siellä ovat ihmisetkin toisellaisia kuin täällä. Työtä sielläkin tehdään, hiki hatussa, mutta ei siellä ole tätä alituista häärinää ja puuhaa, niinkuin henkensä edestä. Väsyttää tämä välistä.
Ja Noponen heittäytyi tuolinsa nojaan ja viskasi puoliharmissaan servettinsä pöydälle.
— Väsyttää välistä minuakin, — myönsi Soikkanen. — Ja eiköhän täältä sentään päästäne hiljan valeen Suomeen!
— Sinullahan on tilankaupat siellä Parikkalassa hyvällä alulla, vai?