— Ja missä asutte? — tiedusteli Soikkanen edelleen.
— Hotel d'Angleterre'ssa.
— Huomenna kello 11 aamulla on teillä pääsyliput, — sanoi Soikkanen päättävästi. — Eikö niin Noponen?
— Justiin niin.
— Mutta mitenkä? — uteli Räty.
— Antakaa minun toimia, jos suvaitsette, — vastasi Soikkanen. — Täällä Pietarissa muuttuu moni, hyvinkin pulmallinen asia peräti selväksi, kun on vaan täti niemen päässä.
— "Täti niemen päässä", — toisti Räty, ja otti kiireesti muistikirjansa esille. — Se on erinomaisen hauska sananparsi. Pitää panna muistiin. "Täti niemen päässä", hm, kuinka somasti sanottu!
— Sellainen on täällä tarpeen kaikkialla. Tällä kertaa on tätinä muuan vanha, virasta eronnut kenraali, joka väliin on teettänyt minulla töitä.
— Ja jättänyt maksamatta, — liitti Noponen.
— Mitäpä siitä nyt puhutaan! Summa vaan se, että hänen veljensä poika palvelee hovinkansliassa, ja huomenna on teillä, hyvät herrat, pääsyliput kello 11.