Maksim jatkoi puhettansa vielä kauan aikaa tähän tapaan, kaikenlaisilla sivuharppauksilla ja lisäyksillä. Pääasia selvisi kumminkin jokaiselle: ksendsin talossa oli salaisia asukkaita. Ja ketäpä ne muita saattoivat olla kuin Puolan kapinallisia, insurgenttejä, pakolaisia tietenkin?
Huomenna kuiskailtiin kylässä jo yleensä suuresta joukosta Puolan insurgenttejä, jotka piileskelevät talon alakerroksessa. Seuraavana iltana kertoi joku kuulleensa haastettavan, että se ja se oli eräänä yönä nähnyt tulen välkähtelevän suljettujen akkunaluukkujen välitse.
Sanalla sanoen: salaperäinen talo tuuheitten puitten suojassa oli tullut kahta salaperäisemmäksi ja kammottavammaksi.
Meille, pojille, oli siinä valmis rosvoromaani, tuommoinen "Verinen käsi" tai "Maan-alaisen komeron salaisuus" tai muuta sellaista.
Oliko noissa huhuissa minkä verran perää, ja oliko perää lainkaan, sitä en ota ratkaistakseni, mutta jotain salaperäistä tuossa talossa vaan oli. — Siitä en pääse vielä nytkään, kun joskus mieleeni johtuu tuo synkkä, vanhan-aikuinen kartano tuuheitten puitten suojassa, niinkin tuuheitten, että päivä tuskin milloinkaan pääsi sen akkunoihin paistamaan. Vielä nytkin, sitä muistellessani, heräjää minussa sen-aikuisia omituisia kammon tunteita.
Oli elokuun ilta, pimeänläntä, mutta suloinen ja lämmin.
Ruhtinaan suuri puisto oli alati maahovilaisten käytettävissä, ja sinne läksimme taas kävelemään, suuressa seurassa; me, pojat, tietysti mukana.
Tuommoinen lämmin, pimeä elokuun ilta on jo muutoinkin omiansa herättämään salaperäisyyden tunnelmaa, saatikka nyt, kun kävelimme lähellä tuota aaveen-omaista ksendsin taloa! — Tuollahan sen vanhan-aikuinen katto hämäränä haamoitti lounaista, hieman kuulakampaa taivasta kohti.
Puheen-aihe kääntyi aivan itsestään Puolan insurgentteihin ja ksendsiin ja hänen monilukuisiin asukkaisinsa tuolla alakerroksessa, jossa luukut aina olivat akkunain edessä. Pietarissa oli viime aikoina ollut tuhkatiheään tulipaloja, useinkin monta yhtaikaa. Enimmäkseen ne olivat murhapolttoja, ja niistä syytettiin Puolalaisia ja nihilistejä.
Täällä me nyt kuljimme tuon kamalan talon lähitteillä. Ties mitä väkeä sen alakerroksessa asuu… Ties mitä kaikkea heillä on mielessä… — Kruutikellareitakin on läheisyydessä niin monta…