Siitä ei saattanut kenkään olla epätiedossa. Raketin kulkema kaari osoitti ilmeisesti sen lähteneen tuosta kovan onnen talosta tuuheitten puitten suojassa.
Äänetön säikäys valtasi kaikki. Raketti yöllä salaperäisestä, kapinallisten asustamasta talosta… Mikä mahtoikaan olla tarkoituksena sillä?…
Ivan Petrovitsh oli aivan armoton.
— Katsokaa, katsokaa! — puheli hän kuiskaamalla. — Tuonnehan se lentää, tuonne aivan kruutikellariin!
Ja aivan oikein. Raketti oli alkanut laskeutua ja kulki nyt juuri äsken mainittua, Zhernovkan takaista kruutikellaria kohti.
Kukaan ei puhunut mitään, mutta kaikilla oli selvänä tämä: Puolalaisilla insurgenteillä on aikomuksena räjäyttää raketilla kruutikellari ilmaan…
Hengitystään pidättäen seisoi kukin yhdessä kohdin ja seurasi silmillään raketin kulkua.
Kamalan tarkasti se oli suunnattu… se kallistui kallistumistaan kruutikellaria kohti ja katosi viimein sen taakse, muutamien mielestä sen viereen.
Kauhistuneina odotimme jotain hirmuista näytelmää… Nyt… nyt juuri leimahtaa suunnaton tulikieli, ja sitten kuuluu kauhea räjäys ja sitten…
Mutta tulikieltä ei näkynyt eikä mitään räjäystäkään kuulunut.