Seura jäi meidän asuntomme edustalle.
Ruvettiin keskustelemaan siitä, mitä onnistumisen mahdollisuuksia arkitehdin johtamalla joukolla oli oleva.
— Minä en usko, että koko hommasta lähtee mitään, — sanoi Naukkarinen, epäilijä ja inttäjä.
— No te nyt ette yleensä usko mitään, — tokaisi heti hänen ystävänsä Glantz.
— Uskon ainakin sen, että teidän uskonne saattaa teidät tällä kertaa häpeään.
— Ne eivät siis olleet muka insurgenttejä?…
— Kutka niin?
— Nepä ne raketin ampujat.
— Mitäs minä tiedän?
— Mutta tottahan se raketti nyt jostain tuli! — arveli Pietarin lääkeakademian oppilas Tiainen.