— "Eikä, mutta niin meinaten, että mitä niistä on hyötyä? Kantais saavilla ja valais tulen niskaan, niin tulis piankin loppu".
— "Jaa, talostako vai?" pani toinen taas väliin.
— "Sinäkin siinä, sen retale!"
Mutta aptekari Nordman, vasta Helsingistä tullut, kaupungin suurin keikari, aina hattu päässä, glacét kädessä ja kaikenlaisten hajuvesien lemu ympärillään, puheli näin:
— "Ei, mutta se on yks skandal, kun ei kaupungi ole frivillig brandkoor; Helsingi on brandkoor 500 miestä. Me pitä laitta yks semmone koor".
— "Mistäs työ ottasta teällä ne viissattoo miestä?" kysyi Talén.
— "No me otta niin moni kuin saa ja reqvirera Sidorowi yks suur spruta".
— "Juu, juu tietysti", liitti käräjäkirjuri, herra Muttilainen, joka harvoin näki selvän päivän ja nytkin seisoi laipion nojassa nikotellen. "Juu, kyll se on — juuri kuin herr aptekari sa-sa-sanoo. Ja minä tu-tu-len jäseneksi minäkin, — nik!"
— "Varokaa, varokaa!" huudettiin pihassa. "Katto putoaa sisään!"
— "Katto putoaa, katto putoaa!"