— "Jaa, juu … niin … no, no!"
Ja Sillfors riensi poikki kadun mäelle, josta jyrkkä äyräs alkoi.
— "Vesiketjuun joka mies!" huusi hän, ja kuuluikin se huuto hamaan rantaan asti kesken kaikkea melua.
Vedenkantajat pysähtyivät. Harvat oikein ymmärsivät vesiketjun tarkoitusta.
— "Vesiketjuun, kuulittenkos!" pauhasi Sillfors, mies suuri ja armottoman väkevä. "Taikka minä teille näytän Ilomantsin leimaukset!"
Veden kantajat luulivat tuon äkäisen miehen vaativan heitä entistä kiiruummin saamaan vettä ylös, ja paikalla alkoi entinen sekava mylläkkä, kahta kauheampana vaan.
Nyt suuttui Sillfors, suuttui ja sieppasi kahta ensimmäistä akkaa käsityngästä kiinni, pani heidät seisomaan vastatusten, katsahti heihin hirmuisen tuimasti ja sanoi pahaa ennustavalla äänellä:
— "Seisokaa nyt siinä niinkuin naulatut, taikka minä…"
— "No kyll' myö seistään, kyll' seistään".
Sen tehtyään sai Sillfors jälleen kiinni toisesta kahdesta ihmisestä ja asetti heidät ensimmäisen parin viereen. Pidettyään tämmöistä ihmisjahtia hetkisen aikaa, sai hän kaksi riviä ihmisiä asettumaan paikoilleen.