— "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "iässä, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo — armossa". — "Katsos tässä on tuommoinen luku".
— "Mikä luku?"
— "Uusi sanomalehti".
— "En minä jouda joutavia katsomaan. Lähtään pois!" sanoi
Roikka-Taavetti ja iski silmää jälleen.
— "No annahan, kun pääsen tämän paikan loppuun. Tahtoo olla silmäni vähän huonot. Luepas sinä, Taavetti, sinä olet selvempi-lukuinen".
— "Eihän meillä olisi aikaa, mutta anna sentään, kun minä luen, niin joudutaan pikemmin. Pane saappaat jalkaas sillä välin".
— "No, no, kyllä".
Roikka-Taavetti rupesi lukemaan lehteä ja Antti vetämään saappaita jalkaansa. Taavetti oli tavattoman hyvä lukija. Antti kuunteli avosuin. Toisen saappaan hän oli saanut jalkaansa, mutta toinen jäi kokonaan vetämättä, — niin tarkkaan hän kuunteli. Vasta sitten kuin ensimmäinen kappale oli loppunut, vetää sujautti hän toisenkin saappaan ja virkkoi:
— "No nyt mennään."
— "Malta, malta," sanoi nyt Roikka-Taavetti vuoroansa. — "Annas kun katson mitä tässä on muuta hyvää".