Ketään muita vieraita ei heillä käynyt kuin Lotta — "valakka".
Taivas tietäköön, minkä tekosyyn nojalla hän tuli kerta tervehtimään Csigolya vanhusta, joka pyysi häntä tulemaan useamminkin. Ja Lotta tuli. — Martti karttoi alussa hänen läheisyyttään, sittemmin puhui hän jonkun sanan hänen kanssaan ja lopuksi näki hän mielellään hänen tulevan ja oli ikävissään hänen lähteissään. Hän ei huomannut enää Lotan omituista ulkomuotoa — rumaksi häntä ei voinut sanoa — ja hän tuli yhä enemmän huomaamaan, että Lotta oli parempi kaikkia muita tyttöjä…
Julia Biron näki hän enää ainoastaan kerran elämässään; ja hänen sydämeensä koski silloin, koski katkerasti. Julian uudessa kodissa majaili sotilaita ja kaunis Julia rakastui erääseen korpraaliin. Kun tämän täytyi lähteä pois, pakeni nuori rouva hänen kanssaan. Puoliso ajoi pakolaista takaa ja toi hänet väkisin takaisin. Se oli silloin kuin Martti näki entisen rakastettunsa, jota suuttunut miehensä ajoi lyöden edellään pitkin katuja. Itkien astui hän hevosen edellä; lyönnit ja häpeä kirvelivät kovasti.
"Vaimo raukka!" puheli Martti itsekseen. "Parempi sinun olisi ollut, jos et olisi ajanut minua pilkaten pois. — Ei sentään! Se ei olisi ollut sen parempi, sillä vielä armottomammin olisin minä sinua rangaissut, jos olisin saanut sinut kiinni uskottomuudesta."…
Tähän tapaan, ilman onnea ja onnettomuutta kului yksi — kaksi — kolme vuotta. Nuorukaiset ja neitoset menivät naimisiin; Vanhemmista pojista oli Martti ainoa naimaton ja tytöistä "valakka". Martti ei ajatellutkaan avioliittoa, vielä vähemmin johtui hänen mieleensä se, että Lotta olisi hänelle sopiva puoliso. Ja tyttö kätki rakkautensa kuten aarteen!
Eräänä päivänä — se oli juhlapäivä — tuli Lotta taas viemisille.
Vanhus oli käymässä naapurissa. Martti istui polttaa tupruttaen tuvassa, välistä vaipuen mietteisiin, välistä taas jouten katsellen sinisiä savurenkaita.
"Hyvää päivää, sisareni!" tervehti hän tulijaa.
"Jumalan terveeksi, Martti! — Onko äitimuori saapuvilla?"
"Ei, sydänkäpyseni! Hänelle tuli ikävä minun luonani ja meni vähän naapuriin pakinoimaan. Huvitelkoon hän."