"Mitä me siis teemme?" kysyi Michelin rouva.
"Menkää vaan", sanoi vanha Peter; "myöskin sinä, äitimuori voit mennä mukaan, minä jään tänne lasten kanssa."
"Ei, ukkoseni", vastasi hänen rouvansa; "sinä menet ja minä jään.
Tiedäthän, että olin viimeksi hääkemuissa."
"Mutta siellähän olimme molemmat. Etkö muista, aarteeni?"
Molemmat vanhukset vaihtoivat monta sanaa siitä, kumpi oli viimeksi ollut hääpidoissa, kumpi menisi nyt tappajaiskeitolle, kumpi jäisi kotiin; lopuksi sopivat he, että mummo meni mukaan, ukkovaari sitävastoin jäisi kotiin poikansa lasten kanssa. Sillaikaa kun lähtijät kietoutuivat lammasnahkaturkkeihinsa, veti pikku Steff pikku Katrin syrjään ja kuiskasi hänelle: "Entä sinä, Katri, etkö sinä tulekaan?"
"En voi; minun täytyy viedä Rosa vuoteelle, kun häntä käy nukuttamaan."
"Mikä vahinko! Olisin ollut paljon enemmän mielissäni. Jos tulet mukaan niin tanssimme. Luulen että mustalainen tulee myös sinne."
"Olehan huoletta, Steff, mehän saamme kyllä häissämme tanssia kyllälti."
"Aivan niin, vaan siihen taitaa olla vielä pitkälti; kenties vuosi."
"Oi varmasti, kenties kaksikin. Kuinka vanha olet sinä nyt?"