"Pikku Panni loi hämillään silmänsä alas ja vastasi punastuen:
"'Ei, ei suinkaan!'
"Ferko sitävastoin ajatteli: 'Hyväpä, että tuon tiedän!'
"Vanha herra jatkoi taas puhettaan:
"'Sitten kysyin Julialta, tietäisikö hän, mitä minä ajattelin; hän vastasi, ettei hän tiennyt sitä, koskei hän voinut sitä tietää.'
"'Sinähän osaat vaan rakastaa, eikö niin?' vastasin minä. — 'Tahdon sanoa siis sen sinulle! Minulle johtui tuossa mieleen, kuinka somalta näyttäisi, kun lypsäisit meidän lehmäämme tai lehmiämme. Antaneehan hyvä Jumala meille toki enempi kuin yhden lehmän; hän auttaa kyllä kelpo ihmisiä.'
"Julia ei vastannut siihen mitään, huokasi vaan, mutta ei murheellisesti, mikä näytti minusta hyvältä merkiltä. Kumarruin alas hänen puoleensa — hänellä oli juuri maitokiulu kädessään — ja tahdoin suudella häntä, mutta arvelin, että hän kentiesi suuttuu siitä; siksi kuiskasin vaan hänen korvaansa:
"'Oi, sinä maailman kaunein kukka!'
"Mutta sitten kun lehmät oli lypsetty ja hän aikoi lähteä navetasta, en voinut enää pidättäytyä sanomasta hänelle: 'Sananen, Julia, jos rakastat minua!'
"Hän seisoi jo kynnyksellä ja minä puhuin jotenkin kovaan: