"Ja minä olen rouva Sofie Csigolya."
"Vaimo! Älä napise taivasta vastaan. Pyhässä raamatussa seisoo — mitä siellä seisookaan? — seisoo, että Jumala loi maailman kuudessa päivässä, seitsemäntenä lepäsi hän. Sentähden asetu."
"En ennenkuin olen puhunut."
"Mitä? — Sinä tahdot puhua vielä? — Onko se totta vai leikkiä?"
"En ole nyt leikintekotuulella."
"No, koska se ei ole mitään leikkiä, tänne sitten partaveitsen kera, että leikkaan kielesi pois."
"Ja vaikkapa. Minun täytyy puhua, koska — — —"
Julmistuneena karjui Daniel:
"Vaimo, nimesi on: vaiti!"
Samalla aikoi hän antaa vaimo raukalle iskun, joka ei kuitenkaan sattunut paikalleen, niin että hän pyyhkäsi vaan päähineen pois. Sitten heittäytyi hän tyydytettynä vuoteelle heti kohta kuorsaten kuin raihnaisen sotilaan vanha piippu. Vaimo hiipi kyökkiin, valvoakseen lieden ääressä itkien läpi yön.