"'Armollinen junkkari? Ja miksi?'
"'Mitä se sinuun kuuluu?'
"'Se kuuluu kyllä minuun, olkaa hyvä, kysyn nöyrimmästi! — Mitä huvia tuottaisi armolliselle herralle saattaa meidät onnettomiksi?'
"'Mitäkö? Sitä, etten voi sietää sinua, kelvoton heittiö. Mikä ei ole minun, ei myöskään ole sinun! Ymmärrätkö.'
"'Ymmärrän, junkkari!" huusin leimahtaen; "nyt vasta ymmärränkin aivan hyvin. Mutta varokaa itseänne! Olen rehellinen, rauhaa rakastava mies, joka mukaudun moniin asioihin; mutta jos joku raatelee liiaksi sieluani, silloin kyllä on tapani osottaa, ettei käsivarteni ole pajupuusta. On kai junkkarikin ymmärtänyt?'
"Siten vastasin vasten kasvoja ja viskasin turkin yltäni. Vihan valtaamana huusi junkkari:
"'Senkin hirtehinen! Olisipa minulla nyt vaan keppi kädessä, niin hakkaisin luusi kappaleiksi.'
"'Minulla on kyllä, oikea solmuniekka', vastasin ojentaen samalla kepinkalikkaa; 'tässä on, junkkarini, ottakaa se, lyökää, jos uskallatte!'
"'Koirani repikööt sinut, talonpoikaisroisto!' huusi hän ja alkoi viheltää ja houkutella koiria nimeltään, jotka pitkin loikkauksin syöksyivät esiin.
"Julia hätääntyi; rauhotin häntä ja pyysin olemaan aivan peloton.