Vaimo ei antanut mitään vastausta, vaan tarttui yhä lujemmin myttyyn, jonka hän oli temmannut mieheltään.
"Vihoviimeisen kerran, Sofie!"
"Turhaan!"
"Koska kaikki on turhaa: Tuoss' on!"
Samalla löi hän vaimoraukkaa vasten kasvoja, niin että tämä kaatui takaperin. Mies sieppasi pudonneen mytyn ja kiiruhti kapakkaan.
Silloinkos riemu alkoi!
Viini virtaili kuin olisi hän saanut sen ilmaiseksi. Herra Daniel päätti, ettei hän ennen nouse pöydästä, ennenkuin on juonut koko morsiusleningin hinnan suuhunsa.
Mies piti sanansa!
Kun taskut ja pullot olivat tyhjentyneet, toikkaroi hän laulaen kotia kohden. Tiellä alkoi hän tanssia, mutta ryhtyi siihen pahimmalla paikalla, suuren lammikon rannalla, jossa sikojen oli tapana rypeä. Tanssinpyörteessä kadotti hän pian vaivalla pitämänsä tasapainon, hän putosi syvänteeseen, ja kun yövahti hänet huomasi ja veti ylös, oli hän jo lammikossa tukehtunut.
Vartija laahasi ruumiin asuntoon, missä vaimo oli tunti sitte antanut elämän lapselle.