Pyydysmäki kääntyi nyt Saarimäen puoleen.
— Teidän kesämatkanne on sattunut tänne päin.
— Sattui. Tahi eihän tämä oikeastaan kesämatkakaan. Minä käyn ympäri lakkaamatta julistamassa evankeliumia.
— Hm, hm, pani Pyydysmäki. Kuuli ja näki, että ilmoitus tympäisi häntä. Samalla hän kiireesti vilkaisi Iiskan puoleen ja huomasi, että tämä tarkasteli kynsiään.
— Minä tietäisin teille pojat sopivan tehtävän, vaikka lopussahan tämä kesä jo pian onkin, virkahti Pyydysmäki.
Molemmat ylioppilaat kohottivat päitään kysyvän näköisinä.
— Käydä valistustyöhön, puhumaan kansalle muun muassa tästä venäläisestä vaarasta.
— Jaa, äänsi Saarimäki, kummastellen, kuin äkkiyllätykseen joutunut.
— Se venäläisvaara on Suomen maallinen helvetti. Kaikkien suomalaisten ylioppilaiden pitäisi lähteä saarnaamaan siitä kadotuksesta.
— Jaa, äänsi Saarimäki uudestaan, aivan kuin olisi kuullut puhuttavan asiasta, josta ei koskaan ennen ollut aavistustakaan saanut.