— Sallitteko minunkin sanoa, pyysi Saarimäki. — Minä ajattelisin tästä asiasta niin, että jos Jumala on päättänyt pelastaa Suomen, niin hän kyllä sen tekee. Mutta silloin on tärkeintä, että kansa nöyrtyy ja alistuen kääntyy Jumalan puoleen ja rukoilee syntien anteeksiantamusta Jeesuksen veressä. Silloin kaikki nämä muut meille annetaan.
Saarnaaja katsoi Pyydysmäen silmiin rajattoman yksinkertaisesti, suu hymyssä. Viimeksimainitun silmässä jo leimahti, mutta kun hän samalla kohtasi poikansa pyytävän ja varoittavan katseen, hillitsi hän mielensä ja virkkoi rauhallisesti:
— Niin. Saattaahan asia mennä sitäkin tietä. Mutta kun tätä politiikkaa täytyy kuitenkin hoitaa maallisinkin keinoin, niin ei sitä näin maallinen ihminen voi jättää kaikkea rukouksen varaan.
Saarimäki huomasi ivan, mutta oli sellaiseen niin tottunut, ettei välittänyt siitä sen enempää. Hän taas oli uskostaan aivan varma. Hän oli jo sanomaisillaan, että rukous on Suomen hädässä Venäjääkin vastaan ainoa tarpeellinen ja varmasti tehokas keino. Mutta sitä hän ei ehtinyt sanoa ennenkuin jo Pyydysmäki virkkoi:
— Opettakaa sitten kansaa edes rukoilemaan isänmaan puolesta.
Saarimäki, joka oli tuntenut itsensä niin voitolliseksi, säpsähti sydämessään. Hän rukoili kansan kanssa joka päivä, mutta hän ei ollut kertaakaan tullut johtaneeksi rukousta isänmaahan kohdistuvaksi tämän venäläistyttämisvaaran johdosta. Oli rukoiltu ainoastaan ihmisten pelastusta helvetistä ja yksityisten sielujen autuutta. Nuori saarnaaja, jolla oli sanomattoman herkkä omatunto, tuli levottomaksi. Oliko hän todellakin lyönyt jotain laimin? Silloin heräsi puolustava väite: Jumala ei ollut tästä asiasta hänelle ennen puhunut! Mahtoiko tämä nyt olla muistutus?
— Kokonaisella kansakunnalla on myöskin sielu, joka voi tulla kadotetuksi aivan samoin kuin yksityinenkin sielu, virkkoi Pyydysmäki vähän ajan kuluttua.
— Mutta kun yksityiset sielut pelastetaan, silloin pelastuu kansakin, muistutti Saarimäki nöyrästi.
Kuin huutavan ääni kuului Pyydysmäen muistutus:
— Niin… mutta ryssän kynsistä pelastetaan vain koko kansa taikka ei yhtäkään!