— Kenties. Mutta tässä maassa täytyy meidän suomalaisten niin tehdä, sillä muuten nuo kirotut viikingit härnäävät ryssän meidät nielaisemaan. Muistathan sinä miten kävi kieliasetuksen? Ruotsalaiset vaativat, että suomenkielen pääseminen viralliseksi kieleksi olisi pitänyt laillistuttaa perustuslakisäännökseliä. Mutta sellaista olisi ollut mahdoton saada aikaan tässä maassa ennen maailman loppua, sillä kaksi säätyä olisi ollut aina kahta vastaan. Kun se asia ei luonnollisesti voinut olla mikään perustuslakikysymys, vaan käytännöllinen toimenpide suomenkielen saattamiseksi vihdoinkin luonnollisiin oikeuksiinsa, anoivat talonpojat, että se toteutettaisiin hallitsijan vallalla. Niin tekikin keisari Aleksanteri II. Samalla määräsi hän virkamiehille 20 vuoden ajan suomenkielen oppimiseen. Mutta annas olla! Kun kieliasetuksen voimaanastumisen aika tuli, silloin keksi ruotsalainen prokuraattori, että suomenkieli onkin vieras kieli suruisessa Suomenmaassa! Vanha 1734 vuoden Ruotsin valtakunnan laki ei muka tiedä mitään suomenkielestä. Noo, kun tällaista ruvetaan saarnaamaan ja opettamaan ryssille, jotka eivät varmaankaan mitään niin hartaasti odota kuin tilaisuutta saada panna täällä uuden, nyt hallitsevan vallan kieli viralliseksi entisen hallitsevan vallan kielen sijaan, niin ei sellaista laintulkintaa voi pitää muuna kuin tyhmyytenä.
— Minäkin myönnän sen.
— Vai suomenkieli olisi vieras kieli Suomenmaassa! Mutta silloin ne jo saivat väitteillään aikaan sen, että ryssät rupesivat kiinnittämään huomiotaan oikeuksiimme, ja nyt ne ovat päässeet makuun. Siitä se alkunsa sai. Se vyöryy nyt kuin lumipallo. Saat nähdä. Kyllä Yrjö-Koskinen ja Meurman ovat minulle kertoneet.
— Sen minäkin myönnän, että nämä ruotsalaiset ottavat politiikan aina enemmän rotu- ja luokkaetujen kuin Suomen valtion yleisetujen kannalta, mutta…
— No niin.
— Mutta 1885:n valtiopäivillä olivat vanhat suomenmieliset liitossa ruotsalaisten liberaalien kanssa.
— Olivat kyllä, tunnusti valtiopäivämies. — Mutta kyllä Meurman on minulle sen kertonut, miksi silloin yritettiin sitä keinoa suomalaisten oppikoulujen asiassa. Ukko Meurman oli ollut keisarin kruunajaisissa Moskovassa ja toi sieltä tiedon, että Venäjältä on nousemassa myrskypilvi, joka uhkaa Suomen valtiollisia oikeuksia. Hän ja muut vanhat johtajat olivat sitä mieltä, että kotimaiset riidat oli nyt saatava lopetetuksi, jotta oltaisiin sitten yksimielisinä voimakkaampia ryssää vastaan. Siksi sitä kompromissia puuhattiin. Mutta pettivät ne ruotsalaiset silloinkin. Ansaitun rangaistuksen saivat suomalaiset luottamuksensa palkinnoksi.
— Mutta silloin olivat nuoret oikeassa.
— Noo, joskus sokeakin kana löytää jyvän.
— Niin, mutta te saatte, isä, nähdä, että vanhat pettyvät uudestaan nojautuessaan kaikessa luottavasti kenraalikuvernööriin ja vanhoillisuuteen ja vanhoillisuuden päävarustukseen, tuohon…