Ylikamarista kuului Saarimäen ja Iiskan hiljainen puhelu. Talon nuorin, Eero-poika, tuli kamariin sidottamaan äidillä sormeaan, johon piiripallon lyönnissä joku oli kartulla iskenyt. Poika oli parhaassa paimen-iässä, 12-13-vuotias, terve, vahvasti isän näköinen, samalla myöskin isän lempipoika. Eeron jälessä tuli paria vuotta vanhempi sisko Maiju.
— Kun ei anna mun sitoa, vaikka mulla oli jo riepukin, moittii sisar.
— Kyllä äiti sitoo, sanoo poika yksitotisena, ilmeisesti horjumattomasti vakuutettuna siitä, että äiti sen parhaiten tekee. Äitipä onkin jo lähtenyt etsimään riepua ja jotain voidetta.
— Hmm, panee sisar hylättynä ja menee tiehensä.
Äiti huutaa hänen jälkeensä:
— Missä Eliisa on?
— Kiikussa!
— Laittautukaa nyt jo makuulle. Aamulla on kuitenkin vääräniska. Näkyykö Juhaa?
Ovenraosta vastaa tytön ääni:
— Jussi taitaa olla lukuseurassa.