Pastori Nordberg katsahti silmään ja huomasi hymyn, Samassa käänsi hän päänsä toisaalle, kävi asioikseen tarkastamassa ilmoituskirjaa ja sanoi siitä katsettaan nostamatta:
— Pyydysmäki ei olekaan saarnannut koko kesänä.
Äänessä oli hieman peräytyvä sävy. Mutta kun hän oli ennen sanonut tuttavaansa Iiskaksi ja sinuksi, tuli "Pyydysmäki" tähän kuin entisen ystävyyden erotodistajaksi. Nuorukainen singautti heti:
— Herra pastori on aivan oikeassa.
Nyt pastori nosti päätään ja yritti hymyillä:
— Emmehän me vain ole riidassa?
— Ei minun puolestani! vakuutti Iiska pingoitetusti.
— So, so, so, sekaantui rovasti, joka tunsi sen Ala-Pyydysmäen seuratapauksen.
Pastori käännähti. Arkana katsahti Iiska rovastin silmiin tavaten siellä kärsivän, sovittavan ilmeen.
Jumalanpalvelus alkoi. Pastori Nordberg meni toimittamaan alttaripalvelusta, ja Iiska jäi rovastin kanssa kahden kesken sakaristoon. He juttelivat jotain, kunnes rovasti yhtäkkiä katkaisi keskustelun ja katsoen lämpimästi Iiskaa silmiin, rakkautta ilmaiseva hymy kasvoilla kysäisi: