— Mutta onhan Yrjö siivo poika?
Hän odotti henkeä pidättäen, mitä täti sanoisi.
— On, on, lapsi.
Tyttö katsoi muutaman silmänräpäyksen jonnekin hyvin kauas, katseen yli leijaili pieni levoton pilvi. Sitten hän huokasi, pudotti kädestään lauhankorren, tarttui omituisen hermostuneesti tädin käteen ja pusersi sitä. Samalla kasvojen pinnistetty jännitys höltyi, ja hänen silmistään vierähti muutamia kirkkaita kyynelhelmiä.
— Rakas lapsi, kuiskasi täti hellästi.
— On niin hyvä, kun minä saan puhua tädin kanssa näin, virkkoi tyttö.
— Saat sinä puhua, mielellänihän minä… tulisit meille vaikka vielä useammin.
Tyttö naurahti taas iloisemmin ja väitti, että hän käy liiankin usein. Ruustinna tahtoisi, että pitäisi aina olla silmissä. Ei hän sitä valittaen sanonut, tätikin sen ymmärsi. Samalla kuului jo pihalta ruustinnan huuto. Lissua kutsuttiin. Molemmat lähtivät sinne.
VI.
Kilpailuun pyrkivä venäläisyllytys oli pakoittanut Pyydysmäen tarkistamaan kantaansa Yrjö-Koskisen ohjelman suhteen, mikäli se koski oman maan hankkimista tilattomille. Opettaja Lintumäki, vaikka olikin poliittisesti "nuori", oli innostunut Yrjö-Koskisen palstatilasuunnitelmaan siihen määrään, että sai lopulta Pyydysmäenkin älyämään, miten suuri kansallinen merkitys tilattoman väen kysymyksellä oli. Pitäjällä oli jo pari tilaa siliä tavoin palstoitettu ja täällä Pyydysmäellä yksi, Kylä-Pyydysmäki, joka jaettiin kuuden tilattoman kesken. Opettaja Lintumäki oli järjestelmän käytännöllisenä toteuttajana, Pyydysmäki ainaisena neuvomiehenä.