— Mutta, sanoi täti yhä neuvottomana, — oletko puhunut jo Yrjön kanssa tästä?
— En. Minä en puhu sellaisen miehen kanssa enää!
— So, so, suhditti täti, — sinä tuomitset kenties liian aikaisin.
— Niin, mutta asia on tosi! Minä tunnen sen.
Tyttö painoi kädellään rintaansa.
Maiju toi kahvin, mutta uteliaisuudestaan huolimatta poistui kohta, kun huomasi äidin tuskastuneen ilmeen ja näki Lissun itkevän.
Kahvin juotuaan sanoi Lissu:
— Minä en huoli siitä miehestä!… Minä pyydän rovastia pysäyttämään kuulutuksen.
— Älähän huoli nyt… sitä täytyy ajatella tarkemmin… puhua ruustinnankin kanssa ja kysyä rovastilta.
Lissu kiivastui: