— Mitä se heihin koskee? Kysytään sedältä vain.
— Sedältä ainakin täytyy kysyä.
Niin kutsuttiin isäntä kamariin. Emäntä kertoi hänelle asian.
Pyydysmäki joutui kuohuksiin. Hän syytti Yrjön vanhempia, jotka jumalisuudestaan huolimatta eivät ole kasvattaneet poikaansa ihmisten tavoille. Ja Lissua hän syytti siitä, että tämä oli tehnyt sulhaselleen kiusaa eikä laskenut viereensä, kuten paikkakunnan yleinen tapa on, eikä mennyt jo aikaisemmin naimisiin, kun kerran aikoi.
— Mitä siitä saattoikaan muuta tulla kuin tällaista!
Pyydysmäen tuomio tuntui tytöstä musertavalta.
Hän ratkesi uudestaan itkemään niin että tädin täytyä rientää apuun. Tällöin täti virkkoi hellitellen:
— Jos se ei raukka rakasta… Jos tämä olikin Jumalan tahto…
— Ra-aka-as-ta! matki Pyydysmäki vihoissaan.
— Niin, vahvisti emäntä nyt jo lujemmin, — jos minä oikein ymmärrän, ei Lissu ole rakastanut sitä poikaa niin kuin omatunto olisi vaatinut, jos…