— Oi! pääsi Lissulta tukahutettu huudahdus.
Emäntä ajatteli heti: minä arvasin sen. Sillä on joku toinen.
Mutta isäntä sanoi kiukkuisesti:
— Ja sinä kuitenkin aioit mennä miehelle, vaikka et…
Hän ravisti vihaisesti päätään.
— Minä luulin… minä en ollut varma.
— Sellaisissa asioissa ihmisen pitää olla varma.
— Älä nyt, suhditti emäntä, — kyllähän sitä meidän on hyvä sanoa, mutta ei se kaikkien niin ole.
Lissu oli pyyhkinyt kyyneleensä. Hän katsoi lujemmin Pyydysmäen silmiin:
— Onhan se mahdollista, että minä olen tehnyt väärin, mutta minua ei ole kukaan tässä neuvonut.