— Olisit kysynyt minulta tai tädiltäsi, sanoi Pyydysmäki jo leppeämmin. Mutta siihen emäntä vastasi hymähtäen:
— Kukapa niissä sellaisissa asioissa juuri toisten neuvoja kyselee, koetetaan tulla ominsa toimeen.
— Mitä sinä nyt meinaat? kysyi Pyydysmäki.
— En minä tietysti sellaiselle miehelle mene, joka…
Ääni painui, posket punertuivat.
— Niin, mutta kun on jo kuulutettukin.
— Vaikka.
Tämä varmuus jo miellytti Pyydysmäkeä. Hän kysyi:
— Mitä rovasti sanoo?
— En tiedä.