— Tosi se on.
— Entä jos joku hätääntynyt on valehdellut?
— Sannako?
— Sannapa Sanna, jos hänen asiansa ovat huonosti.
— Minä uskon Sannaa.
— Enemmänkö kuin Yrjöä?
— Enemmän.
Emännän kasvoilla jälleen jotain kovettui.
— Usko sitten, sanoi emäntä, ja suu meni kylmään hymyyn. Samalla nousi hän seisomaan. Suoristaen ohutta rintaansa ja esiliinaansa hän jatkoi:
— Ei tässä ole tarkoitus kerjuulla kulkea. Minä en ole tästä Yrjön puuhasta täällä koskaan pitänyt, taidat tietääkin?