Länsipää oli istuutunut käskemättä, Iiskan täytyi tehdä samoin.
— Sinä menet Alppilaan? kysyi Länsipää.
— Aion mennä.
— Minäkin pistäydyn. Eihän minulla erikoista… lakkikin on jo hävinnyt.
Länsipää naurahti, mutta tuntui kuin naurahduksen takaa olisi kurkistanut syvä katkeruus.
— Mitäpä sillä lakilla, virkkoi Iiska. Häntä rupesi samassa vaivaamaan ajatus, että Länsipää lyöttäytyy hänen seuraansa. Mutta vieras, joka oli jo ehtinyt perehtyä tämänkaltaisiin tilanteisiin, arvasi Iiskan ajatukset ja virkahti häijynkurisesti:
— En minä sinun kanssasi — taisit jo pelätä?
— En minä mitään.
— Meitä on joukko vanhempia civiksiä, jotka… Mutta te "nuoret" taisitte saada selkäänne kirjailijapalkkio-asiassa talonpoikaissäädyssä.
— Eihän se ole meille erikoinen selkäsauna. Totta kai "vanhojenkin" täytyy harrastaa kirjallisuutta.