— Minä tiedän sen.
Äidin ääni oli saavuttanut taas tutun, varman metallisointunsa, joka oli aina tyynnyttänyt pojan sielunmyrskyt rauhaan.
Iiska nousi. Hänen silmistään säteili nyt jo uusi valo, ja liikkeissä näkyi terästynyt tahto. Hän virkahti:
— Minun täytyy lähteä jälleen aamulla Helsinkiin.
X.
Viime keväänä oli Helsinkiin pystytetty valtion kustannuksella keisari Aleksanteri toiselle muistopatsas. Erkki Pyydysmäki, joka patsaan rakentamispäätöstä tehtäessä oli ollut talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivillä, oli tällä kertaa ollut kuntansa edustajana patsaan paljastustilaisuudessa. Juhla oli monessa suhteessa ollut mieltä ylentävä. Se, mitä patsaan kohottamisen oli edellytetty vaikuttavan, nimittäin Aleksanteri kolmannen mielialan lämpenemisen Suomea kohtaan, oli kuitenkin jäänyt pelkkäin kauniiden unelmien varaan. Ei mitään ilmausta sellaisesta ollut havaittu. Ketään keisarillisen huoneen omaa edustajaa ei edes saapunut juhlaan. Kenraalikuvernööri Heydenin ja Suomen kansan välit olivat jäähtymistään jäähtyneet. Todellisuudessa tuntui kuin Venäjä olisi vaiennut synkkänä kulissien takana.
Juhlatunnelmaa koetettiin siitä huolimatta virittää äärimmilleen. Suomen hyväntekijä-keisarin muistoa tehostamalla tahdottiin ilmeisesti ikäänkuin alleviivauksilla tuoda esiin nykyisen keisarin Suomenpolitiikkaa, jonka nurjuudesta nyt jo lakkaamatta joka vuosi saatiin kansallistuntoa, perustuslakeja ja itsesuojelusvaistoa härnääviä muistutuksia. Patsaan paljastustilaisuus tässä mielessä muodostuikin suurenmoiseksi näytelmälliseksi esitykseksi, jossa sivistyneen maailman tuli olla katsojana. Virallinen Suur-Venäjä sille tuskin muuta kuin olkapäitä kohautti. Aleksanteri toisen Suomen-politiikka oli sille ollut syvästi vastenmielinen, historiallinen erehdys. Säätyjen suorapuheinen kirjelmä keisarille 1894 vuoden valtiopäivien alussa, muutamia viikkoja ennen patsaan paljastamista, oli hävinnyt ja painunut kuin kivi veden alle. Liikkui kaikenlaisia huhuja keisarillisesta "suuttumuksesta", mutta se ei näihin aikoihin kuitenkaan iskenyt tulta.
Suomessa elettiin vielä valtiollisen runouden pilvilinnoissa. Keisarin ehdottoman rehelliseen tahtoon uskottiin kuin Jumalaan. Häntä ympäröivät neuvonantajat olivat syynä kaikkeen. Keisari oli vilpitön ja hyvä, niin uskottiin, mutta venäläiset neuvonantajat, Pobedonostsevin rautaista panslavistista tahtoa totellen, johtivat keisaria harhaan. Sen lisäksi Suomen etujen viralliset valvojat löivät velvollisuutensa laimin. Sitä sanomalehdetkin vakuuttivat. Sitten levisi tieto, että keisari oli suuri juoppo. Siitä oli muutamassa Amerikan suomalaisessa lehdessäkin pilakuva: keisari aika hutikassa, suuri viinaleili selässä, matkalla pahaan paikkaan. Heti tiedettiin, että keisarin neuvonantajat Suomen asiain esittelyä varten usein valitsevat sellaisen tilaisuuden, jolloin hän on päissään. Silloin eivät Suomen asiat mene hyvin!
Aleksanterinpatsaan pystyttämisen luultiin alkuaan tulkitsevan elävälle keisarille, jopa muillekin venäläisille, suomalaisten uskollisuutta ja vilpittömyyttä. Katsokaas, näin me!… Mutta mitä lähemmäksi paljastustilaisuus tuli, sitä valtavampi yleinen mielipide sisällytti patsaaseen nykyiselle hallitsijalle tähdätyn moitelauseen: näin me kunnioitamme hallitsijaa, joka pitää arvossa meidän perustuslakimme. Mutta sille, joka rikkoo niitä, me lähetämme muistutuskirjeitä Euroopan luettavaksi. Romantillisesti moni uskoi tämänkin politiikan valtiolliseen tehoon aivan samoin kuin pari kolme vuotta aikaisemmin jotkut luulivat patsashomman pusertavan kyyneleet "rehellisen" Aleksanteri kolmannen silmiin, keisaria kun neuvonantajina ympäröivät oikeat pahathenget.
Erkki Pyydysmäki ei ollut venäläiseen nähden koskaan ollut varsinainen tunteen ihminen. Hän mieluummin laski syitä ja seurauksia. Valtiopäivillä ollessaan olisi hän mielellään vastustanut koko keisaripatsasta, mutta kun valtava yleinen mielipide piti sen itsestään selvänä asiana, ei hän tietysti ensikertalaisena ja vähän huomattuna tullut sitä vastustaneeksi. Hän lähti siis paljastusjuhliin kuntansa edustajana panematta suurempaa merkitystä kunnianosoituksen vaikutukselle.