Kuoleeko keisari? Tuleeko kaikkivaltias kohtalo sekaantumaan Suomen asioihin, vapauttamaan maan perustuslakeja rikkovasta hallitsijasta? Kysymys hymisi arkana tuulenhuminassa, kaikui huhujen ja ajatusten takaa, vaikka ei kukaan uskaltanut lausua sitä ääneen.
Tähän aavisteluun sekaantui toinen: millainen on seuraaja?
Keisarin pojasta, perintöruhtinas Nikolaista oli viime vuosina paljon huhuttu. Tiedettiin, että hän on lapsellinen, heikko, idiootti, vähä-älyinen. Joskus korjattiin kuvaa tiedolla, että hän on Suomelle ystävällinen. Kerrottiin edelleen, että häntä on kasvatettu erityisesti taantumushallitsijaksi pyhän synodin yliprokuraattorin Pobedonostsevin valvonnan ja johdon alla. Siinä mielessä oli häntä kaikin tavoin heikonnettu, viety luonne ja miehuus. Heikko pää oli ahdettu täyteen taikauskoa, suuruudenhulluutta, itsevaltiutta, itsekkyyttä, suurvenäläisyyttä, kammoa kaikkea vapaamielisyyttä kohtaan. Aivan erikoisesti tiedettiin häntä kasvatetun vihaamaan Suomea ja tuhoamaan Suomen perustuslait.
Yleinen mielipide Suomessa kävi yhä levottomammaksi. Samalla kuin huhut tiesivät kertoa perintöruhtinaan heikkouksista, ne puhdistivat ja taas korottivat sairasta keisaria. Pojasta voi tulla vielä huonompi.
Paljon puhuttiin myöskin keisarinnasta ja hänen suhteestaan Suomeen, juorut olivat epämääräisiä ja vastakkaisia, milloin hyviä, kulloin pahoja. Vihdoin keksittiin, ettei hallitsijapari ollut käynyt Suomessa 1885 jälkeen. Ja Helsinkiin oli Pietarista kuitenkin vain muutaman tunnin matka. Miksi he eivät olleet käyneet? Olihan Suomi hallitsijoitaan kohtaan osoittanut aina suorastaan lapsellista uskollisuutta. Kun keisari Aleksanteri toinen murhattiin, puivat Suomen miehet nyrkkiä murhaajalle ja hokivat: tulisi hallitsija asumaan tänne Suomeen, kyllä me suojelisimme! Mutta nyt keisari sortaa meidän vapauksiamme ja häpeää siksi tulla tänne.
Näin arveltiin.
Kerran Pyydysmäki ollessaan Lintumäen kamarissa sähisi nyrkki sojossa hampaittensa välistä:
— On se omituinen tämä Suomen ja sen suuriruhtinaan välinen suhde. Mikä historian juoni siinäkin piileilee, että tämän kansan pitää olla kytkettynä valtaistuimeen, jonka haltija on verivieras, erirotuinen ja näkymättömissä kuin Jumala?
Räätälimestari Pettersson, joka oli työssä talossa, asettui juhlalliseen asentoon ja virkkoi salaperäisin elein:
— Kysykää tältä!