— Ei ole nähty moneen vuoteen.
Kätellään.
— Länsipää ei ole viimeaikoina liikkunut täälläpäin.
— Ei, eipä ole. Kuinka voi Iiska?
— Hyvin. Hän tulee myös tänne, mutta pitää olla ensin kirkossa. Hän tulee pyörällä.
— Ajaako hänkin pyörällä?
— Tottahan nyt toki! Meillä ei ole omaa hevosta, ja Iiskan pitää liikkua niin paljon pitäjällä.
Lissu rouva nauroi:
— Minut haki hevosella Pyydysmäen Eero. Ja se ajoi niin että oikein peloitti, vaikka en minä olekaan aivan heikkohenkinen.
Länsipää, entinen naiskavaljeeri, ei voittanut hämiään tämän yhtäkkiä ilmestyneen, lumoavan naiskauneuden edessä. Alennustilansa vaivasi häntä voimakkaammin kuin pitkiin aikoihin. Nainen vaistosi sen.