— Sitähän minäkin, innostui Hermanni.
— Oman hyvyyden tunto on myöskin helposti kasvava rikkaruoho, joka Jumalan pellossa voi helposti tuhota uskon oraan.
Ympärillä olevain naisten korvat olivat alkaneet herkistyä, päät kallistuivat tänne päin, ja etusormet sysivät huiveja pois paremman korvan päältä.
— Niin, virkkoi Hermanni, — sitä minä myöskin.
— Maallinen sivistys on hyvä asia sekin, mutta sielun asia on vielä parempi.
— Sitä minä samaa, kuiskaa läheltä muuan Liisa.
— Saakos tässä uudessa tuvassa pitää raamatunselityksiä? utelee toinen.
— Kyllä kai, kaiketi, toteaa pastori.
— Puhuuko pastori tänä päivänä? kysyy Hermannin vaimo.
Ei pastori nyt puhu.