Vaimo hymyilee ymmärtäväistä hymyään:
— Eikö sovi tällaisessa juhlassa?
— Noo… ei oikein, sanoo pastori myöskin tuskin huomattavasti hymyillen.
— Tuleeko pastori tänne joskus puhumaan? kysyy joku.
Kaiketi hän joskus sovittaa.
— Pitäisi nyt pyytää pastoria, huomauttaa Liisa.
Siihen yhdyttiin kohta. Mutta samalla läheni Lissu-rouva kukoistavana ja nauravana, kätteli myöskin akat ja Hermannin ja muutamia muita, sanoi muutamille jonkun tutun sanan, mutta vei mennessään Iiskan. Heitä seurasi vaimoparven kaipaava, hyväntahtoisen hymyn kirkastama katse. Ainoastaan Liisan silmissä viipyi mustasukkaiselle vivahtava tyytymättömyys ja hermostuneessa suusopessa panettelua suunnitteleva vavahdus.
IV.
Maa oli huhuja täynnä.
Uudesta kenraalikuvernööristä liikkui uhkaavan peloittavia viestejä. Keisarin heikkoudesta, kykenemättömyydestä, neuvonantajainsa tahtoon alistuvaisuudesta puhuttiin mitä uskomattomimpia juttuja. Pyydysmäki oli jo muutamia unettomia öitäkin viettänyt.