— Kun se Iiska ymmärtäisi sinua paremmin ja opettaisi?
— Niin, mutta ei me Iiskan kanssa… Paremminhan me, äiti ja minä, toisiamme ymmärrämme. Enkä minä mikään jumalankieltäjä ole.
— Etkö?
— Eei! Minä uskon nyt Jumalaan paljon varmemmin kuin rippikoulussa.
Äiti tarttui poikansa käteen.
— Kiitos, rakas poikani näistä sanoista! huudahti äiti. — Ne riittävät minulle lohdutukseksi tällä kertaa.
Ikäänkuin vapautuneena jostain taakasta nousi äiti, laski pojan menemään ja kävi itse askareilleen.
VI.
Maaseudulla levisi yhtäkkiä tieto, että kaupungissa ostetaan innokkaasti siemenruista. Monelle olikin viime aikoina karttunut ruista yli oman tarpeen, kun hinnat olivat niin alhaiset, ettei kellään ollut halua myymiseen eikä juuri kukaan ostanut. Rahan tarve tyydytettiin kauroilla, voilla ja puutavaralla.
Kaupungista kuulusteltiin huhun todenperäisyyttä puhelimella ja saatiin todeta sen paikkansapitäväisyys. Mutta samalla ilmoitettiin, ettei hintaa voida kauan pitää näin korkealla. Sitoumuksia oltiin myöskin haluttomia puhelimella päättämään. Kaikki nämä asianhaarat jännittivät myyntihalua nopeasti. Kun pelloilta näytti lupaavan tulla hyvä sato, pantiin Pyydysmäelläkin kaikki hevoset matkaan ajamaan rukiita rautatienasemalle.