Miten siinä juteltiinkaan, sanoi Koivunoksa toisin vuoroin pitkällä puulla lykkäävänsä heille haarakauppansa puolilla hinnoilla, kun vain siitä pääsee, toisin ajoin taas peruutti sillä syyllä, ettei hän viitsi nähdä sitä rumaa konkurssia mikä siitä seuraa.
Eikä asiasta sillä kertaa tullut mitään.
Mutta kun pyydysmäkeläisten puuha kehittyi toteutumisasteelleen, suostui Koivunoksa lopulta luovuttamaan haarakauppavarastonsa, luvaten tulla sen sitten huutamaan takaisin konkurssihuutokaupassa.
Niin rupesi ensimmäinen osuustoiminnallinen yritys Pyydysmäellä toteutumaan. Kaupanhoitajaksi keksittiin Erkki Pyydysmäen vävy, Kalle Sivujoki, joka oli nainut Pyydysmäen vanhemman tyttären Eliisan. Heillä oli ollut kauppa naapuripitäjässä, mutta kilpailu teki siellä aseman vaikeaksi. Kun Sivujoki sai sieltä liikkeensä myydyksi perustettavalle osuuskaupalle, oli hän valmis ja halukas tulemaan tänne osuuskaupan hoitajaksi.
Ennenkuin montakaan viikkoa oli kulunut, ilmestyi kylän kauppapuodin oven yläpuolelle nimitaulu: "Pyydysmäen Osuuskauppa r. l.".
VII.
Syksyn tullen kiihtyi valtiollinen jännitys. Ylimääräiset valtiopäivät oli ilmoitettu, ja annetussa julistuksessa ne joulukuussa kutsuttiin koolle seuraavan vuoden tammikuun lopulla käsittelemään venäläistä asevelvollisuuslaki-ehdotusta. Koko maa oli huhuja täynnä. Ne loivat merkillisen tilanteen. Toiset näkivät näissä huhuissa pelkoa herättäviä, kansallisen olemassaolon lopullista tuhoa ennustavia ajanmerkkejä. Tuskallisena nousi tuhansista rinnoista kysymys, mitä oli tuleva. Toiset polvistuivat Jumalan eteen ja pyysivät valoa, selitystä, apua. Toisten luonto nousi sisäiseen kapinaan ja etsi epätoivoisena iskemiskeinoja. Mutta eräissä piireissä nosti nyt jo rohkeammin päätään "herrasvallan" kumouksen odotus ja köyhyyden yllyttämä maanjaon odotus. Se piileksi vielä salassa, pääsi julkisuuteen vain joskus ilkkuvana iskusanana tai salaperäisenä hymynä. Mutta ne, joita sellaisella härnättiin, kävivät luonteensa mukaan joko entistä levottomammiksi tahi uhmaavan vihamielisiksi.
Valtiopäivämiesvaaleissa oli maassa taas käyty laimea valtiollinen puoluetaistelu. Siinä jo näyttelivät jonkun verran osiaan vastaisen puoluejaon pääasialliset tunnukset, perustuslaillisuus ja maltillisuus. Niiden varsinaiset suuntaviivat eivät olleet vielä kuitenkaan asiallisesti muodostuneet. Esimerkiksi Pyydysmäellä ne eivät merkinneet mitään.
Toisten paikkakuntalaisten ehdokkaana oli taas ollut Pyydysmäki, toisten Koivunoksa. Puolueet jakaantuivat pääasiassa kunnallispolitiikan perusteella. Mutta lisävaikuttimena oli tilattoman väen asutuskysymys. Erkki Pyydysmäkeä pitivät johtomiehet jo yleensä liiaksi mökkiläisten puolenpitäjänä. Siitä voisi olla vaaraa talollisille. Kun työväenliike oli jo alkanut järjestyä ja ilmaista sosialidemokraattisia taipumuksiaan, olivat varovaisemmat alkaneet sitä pelätä. Pyydysmäki taas tunnettuun, avonaiseen tapaansa oli ilmaissut tunnustavansa sen luonnollisen oikeutuksen. Hänen käytännöllistä toimintaansa maan hankkimiseksi tilattomille oli ruvettu toisissa piireissä katselemaan karsaasti senkin vuoksi, että siten kävisi vaikeammaksi saada päivämiehiä. Pyydysmäellä oli muka jo oltu sellaista havaitsevinaan. Ja sitten oli Erkki Pyydysmäen antama tunnustus nuorison valistuselämälle monen mielestä talonpoikaissäädyn edusmiehelle aivan sopimaton kevytmielisyyttä osoittava, poikamainen, vakavuuden puutetta ilmaiseva taipumus. Tähän tuli lisäksi hänen yhä jyrkentyneempi raittiuskantansa. Hänhän oli ruvennut joka näkemällä pistelemään vanhojakin miehiä, joille lasi oli seuraelämän ja terveyden kannalta aivan välttämätön. Mitä se sellainen!
Niin oli Pyydysmäki, itse sitä huomaamattaan, jäähdyttänyt vallassaolevain pitäjän johtomiesten suhteet itseensä. Valitsijamiehiksi oli valittu enimmäkseen Koivunoksan kannattajia. Hän oli väljä ryypiskelyn suhteen, piti rikkauden valta-asemaa Jumalan säätämänä, köyhyyden alamaisuutta yhteiskunnallisena välttämättömyytenä ja nuorisoseuroja synnin lähteinä, laiskuuden, ylellisyyden ja joutilaisuuden tyyssijoina.