Halfors koetti toista sävyä:
— Pirujako sitä nyt itkemään, mies.
Nyt nosti Länsipää päätään ja tuijotti Halforsiin.
— Se on oikein… itku ei auta! hän melkein karjaisi ja nousi seisomaan.
Päästiin lähtemään. Kävellessään lämmittyään Länsipää miehistyi aikalailla, niin että hänen kanssaan saattoi aloittaa asiallisen juttelun. Hän pysyi kuitenkin harvasanaisena. Kun oli saavuttu kauppatorille, jossa oli erottava kunkin asunnolleen, tarjoutui Länsipää kävelemään hetkisen Pyydysmäen mukana. Halfors lähti eri haaralle.
Heidän astuessaan vierekkäin yli Senaatintorin Kruunnunhakaa kohti virkahti Länsipää äkkiä:
— Minä kävin tänään hänen luonaan.
Toinen ymmärsi heti hänen tarkoittavan entistä morsiantaan, jonka kanssa vanhat suhteet näyttivät yhä kaikesta huolimatta jatkuvan. Iiska innostui toverilliseen osanottoon:
— Vai niin! Noo?
Länsipää puhui kuin selvä ja täysin tietoinen mies: