— Sinulla?
— No, älä nyt, juuri minulla, Teofiilus Halforsilla. Onko se sitten niin kumma?
— Päinvastoin, onnittelen! Runoa, vai?
— Runoa, epiikkaa.
— Se on sitten se! Sitä on odotettukin.
— Todellako? Kuka?
— Toverit.
— Pilaa varmaan tehneet. En minä tiedä mitä se on. Mahdollisesti narripeliä.
— Ei, kuule, minä olen utelias.
— On se tulossa.