Iiska katsoi vaieten eteensä ja näytti hermostuneelta. Isä loi katseensa ikkunaan.
Silloin virkahti Iiska:
— Isä, kuulkaahan.
Valtiopäivämies käänsi kysyvänä päätään.
— Se voi olla teille ikävää kuulla, mutta minun täytyy tunnustaa, etten voi nyt suorittaa viimeisiä kevättenttejä.
Valtiopäivämies ei vastannut kohta. Jalka liikahti, mutta hän jäi katsomaan ikkunasta edelleen. Sitten hän astui sohvan luo, istui ja virkahti:
— Vai niin. Miksi et?
— Minä en ole voinut lukea.
— Mutta nehän menivät aikaisemmin hyvin?
— Menivät.