Kun herastuomari Slotten puhe oli päättynyt, astui maamarsalkka lähemmäksi valtaistuinkoroketta ja kenraalikuvernööri pari askelta häntä vastaan. Maamarsalkka ojensi valtiopäiväpäätökset komeihin kansiin sidottuina hallitsijan edustajalle, joka ne otti vastaan ja antoi adjutantilleen. Nyt astui kenraalikuvernööri valtaistuimen eteen, suoristautui ja luki venäjänkielisen käskykirjeen, jonka eräs senaattori sen jälkeen luki ruotsiksi ja suomeksi.
Se oli tällainen:
"Suomen Kansan edustajat.
Kun teidän toimellenne määrätty aika on nyt loppuun kulunut kiitän Minä teitä työstänne maan hyväksi sekä teidän, Suomen kansan puolesta, useasti lausumistanne alamaisen uskollisuuden ja rakkauden tunteista Minua ja Minun Keisarillista Perhettäni kohtaan.
Sulkien teidät ja koko Minun Suomen kansani Kaikkivaltiaan armoon Minä julistan valtiopäivät päättyneiksi ja pysyn teille muuttumattomasi suosiollisena. Hatsinassa, 11 päivänä Toukokuuta 1891.
ALEKSANDER."
Heti suomalaisen käännöksen lukemisen päätyttyä esitti maamarsalkka keisarille eläköönhuudon, joka yhdeksänkertaisesi kerrattiin.
Kenraalikuvernööri teki pienen kumarruksen ja lähti valtaistuinkorokkeelta, marssien samasta ovesta, josta oli tullutkin. Kirjava esikunta taas kannukset ja miekat kalisten seurasi jälessä sotilaallista tahtiaskelta pitäen. Viimeiseksi meni senaatti.
Säädyt aikoivat laskeutua eteishalliin samalla kuin lehterit tyhjenivät helsinkiläisistä hienoimman ja sitä seuraavan naismaailman edustajista.
Pyydysmäki selviytyi muiden säätytoveriensa mukana alhaalla päällystakin etsinnästään. Hänen korvissaan yhä soivat kannusten helinä ja venäläiset komentosanat ja tahti. Päästyään hieman vapautumaan kiinalaisesta lohikäärme- ja venäläisestä petolintu-tunnelmasta, jonka alaisena maailman suurimpain valtakuntain alamaiset huokaavat, alkoi hän ajatella, miten suomenkieli sai keisarin puheessakin vasta viimeisen sijan. Hänen katkeruutensa paisui, kun eteishallissa ja varsinkin alhaalla tungoksessa havaitsi ruotsinkielen taas soivan tunnettujen suomenmielistenkin suusta. Ryssää ja ruotsia, ruotsalaisia ja ryssiä! Yhtäkkiä piirtyvät hänen mieleensä äsken valtaistuimen oikealla puolen seisoneitten joukosta senaattori Yrjö-Koskisen vakavat kasvot. Hän luuli tavanneensa niissä tuskanpiirteitä. Ja hänen mieleensä tulvahti ajatus: kuinka yksin hän on! Ja samalla: tässä nämä hänen ystävänsä ja aatetoverinsa paapattavat ruotsia ruotsalaisten iloksi ja nauravat tällaisella hetkellä!