Miniä ei siihen vastaa mitään, menee vain sisään ja jälestä kuuluu vihainen ovenpaukaus.
Äijä tuijottaa pahaenteisesti menijän jälkeen, kääntää sitten sammuneen silmänsä luttia kohti, tuijottaa, kuuntelee, ravistaa päätään ja alkaa verkalleen astua jokirantaa kohti, itsekseen hiljaa muristen. Musta koira nousee haukotellen pihasta ja juoksee äijän mukaan, sivuuttaen tämän jo tuvan päädyn luona. Karjatarhassa portin takana kalahtaa lehmänkello, ja sieltä nurkan takaa toljottaa sonnimullikka pihaan.
* * * * *
Entisen herastuomarin vanhassa Penttilässä on nyt kansakoulu. Rakennuksia on jonkun verran sitä varten uudistettu, mutta kaiken tuntee entisestään; kivinavetan otsikkokirjaimineen ja vuosilukuineen, samoin kuin päärakennuksenkin porraskatoksen otsikkoineen. Suku on nyt tällä kertaa talosta hävinneenä, jätteet ovat tuolla mäkirannassa ja pappilassa. Puutarha on opettajalla viljelyksessä ja kartanopiha tekee asutun vaikutuksen.
Ne täällä kansakoululla eivät tavallisissa oloissa nouse niin aikaisin kuin maanviljelystaloissa. Mutta tänään napsahtaa porstuan ovi jo kellon viidettä käydessä, ja portaille ilmestyy solakka, silmälasiniekka mies, haulikko kädessä. Samasta ovenaukeamasta syöksähtää pystykorvainen lintukoira, riemullisessa ilonpuuskassa hieman ulahdellen. Metsästäjäopettajalla on pieksusaappaat jalassa ja metsästyslaukku sivullaan hihnasta olkapäällä riippuen. Koira menee jo kaukana. Opettaja, jonka nimi on Fabian Lintumäki, kutsuu koiraa:
— Pilkka!
Koira pysähtyy, katsoo ja heilauttaa häntää, mutta ei palaa.
— Pilkkaa!
Koira ei vieläkään aio tulla, se pelkää kotiin salpaamista. Mutta kun se samassa huomaa isäntänsä jo suuntautuvan toiselle tielle, kiitää se viivana mukaan.
Opettaja Lintumäki on reipas mies, kantaa päänsä pystössä ja katselee ympärilleen. Hänen silmälaseihinsa heijastuvat kaikkialta laajat viljapellot, osittain rukiit kypsinä, keltaisina ja lakoisina, valmiina leikattaviksi, ohrat ja kaurat vielä vihertävinä ja puolikypsinä. Mutta rehevän ja kukoistavan kasvullisuuden rinnalla näkee siinä myös kuihtunutta ja sairasta viljelystä. Se tekee mielen alakuloiseksi. Pellonhenki on siinä sairas ja väsynyt, elämä painunut unitilaan. Siitä irvistää köyhyys.