— Ei äitikään tiedä kylvöistä, hänellä on omat huolensa. Minun pitäisi olla siellä itse.
— Kirjoittakaa nyt sinne. Eikö se Sameli-setä voisi.
— Mitäs se Sameli!
— Eipä siellä nyt näy muuten mitään hätää olevan.
— Ei ainakaan kirjeestä näy.
Pyydysmäki painui silmäilemään päivän Suometarta. Poika luki Päivälehteään ja virkkoi vähän ajan kuluttua:
— Tästä päivästä siis alkavat venäläiset postimerkit olla Suomessa virallisia.
— Niin, tuossa myöskin siitä kirjoittavat.
— Tässä myös. Se on suuri, musertava tapaus valtiollisten oikeuksiemme historiassa.
Valtiopäivämies sytytti uudestaan piippunsa ja sanoi: