— Tuli, mutta on niin surkean sairas. Sillä vaivaisella on se vatsatauti.
Emännän kasvoille levisi huolen tummentama pilvi.
— Heti kun tuli tupaan, niin pitkin penkkiä oikaisi ja rupesi valittamaan. Moni luulee, että se Iikka juonittelee, mutta en minä sitä usko. Kyllä sillä tosi on.
Nyt tuli isäntäkin.
— Missä se isä niin kauan? tutki emäntä. — Ota tuosta kahvia, panin kupin sinunkin varallesi. Kaadanko?
Saihan sitä kaataa. Saarimäki ja hän tervehtivät kuin vanhat tutut. Pyydysmäki istui ja rupesi selittämään emännälle:
— Siellä on aina. Tällä kertaa täytyi oikein olan takaa niille selittää, ettei ryssänvalta suinkaan ole se valta, joka autuaaksi tekee.
— Autuaaksi? tarkkasi emäntä kummastellen.
— Maallisesti autuaaksi. Kuuluu taas joku valehtelija kiertäneen ja ryssänvaltaa ylistäneen.
— Ja ne ihmiset uskovat? tutki Iiska.