"Niin, laiskoiksi."
"Mahtaisiko tuota nyt yhdessä talvessa niinkään laiskaksi oppia", tuumi äiti.
Isä kynsi korvantaustaa.
"Paha hänen tietää, mutta en minä luullut tuota poikaa noin huonoksi…
Lemmonlailla kova pää sillä taitaa olla."
"Johan sillä taitaa, poikaparalla olla."
"Mahtaisiko ne ottaakaan enää sinne kouluun, kun sanovat, ettei sinne oteta muuta kuin lukukauden alussa ja että niiden pitää jo osata hyvin lukea, jos sinne pääsevät", jatkoi äiti.
"Riivattuakos sillä sitte tehdään koko koululla, jos sinne mennessä jo pitää mestari olla! Ja kyllä minä niin paljo kouluihin maksan, jotta mun poikani täytyy kouluun päästä jos se siksi tulee, täytyy jo, mä vieläkin sanon."
Äiti innostui. Alkoi sanoa:
"Mutta eiköhän me panna tuota poikaa sinne täksi talveksi, kuule? Etkö sinä mene tänä päivänä katsomaan?"
"Minä en sinne mene", mörähti isä. "Ja mitä sinne tarvitsee katsomaan mennä. Vie pojan sinne, jos vie. Vai katsomaan ja pyytämäänkö etukäteen?… Vieläpä kun herrakin, jota tässä nyt pyytelemään." Hän nauroi halveksien.